Kehokeskeiset menetelmät

Traumaattiset kokemukset eivät tallennu vain sanoina ja muistoina, vaan myös kehollisina tuntemuksina, hermoston reaktioina ja vireystilan muutoksina. Siksi pelkkä puhuminen ei aina riitä traumojen käsittelyssä.

Kehokeskeisissä menetelmissä huomioidaan samanaikaisesti sekä mielen että kehon kokemukset. Työskentelyn tavoitteena on lisätä ymmärrystä omista reaktioista, vahvistaa turvallisuudentunnetta ja auttaa hermostoa palautumaan pois jatkuvasta yli- tai alivireystilasta sekä auttaa kehoa saattaamaan traumaan liittyvät kesken jääneet keholliset liikkeet loppuun.

Keskeistä työskentelyssä on turvallinen muistaminen sekä kyky pysyä yhteydessä nykyhetkeen myös vaikeita kokemuksia käsiteltäessä. Työskentelyn etenemistä säädellään yksilöllisesti huomioiden autonomisen hermoston vireystila.

Kehotietoisuuden vahvistuessa traumaattinen kokemus alkaa vähitellen jäsentyä menneeksi tapahtumaksi nykyhetkessä jatkuvasti kuormittavan kokemuksen sijaan. 

“Vaikka tunnen kokemukseen liittyviä tunteita ja aistimuksia nyt, tiedän, että se on ohi ja selviydyin.”

​

Työskentelymenetelmiä

Sensomotorinen psykoterapia

Sensomotorinen psykoterapia on kehollinen ja kokemuksellinen psykoterapiamenetelmä, jossa yhdistyvät keskusteluterapia, kehotietoisuus ja hermoston toiminnan ymmärtäminen.
Lähestymistapa perustuu ajatukseen siitä, että traumaattiset kokemukset näkyvät paitsi ajatuksissa ja tunteissa myös kehon automaattisissa reaktioissa, lihasjännityksissä, hengityksessä, liikkeissä ja vireystiloissa.

Työskentelyssä tutkitaan turvallisesti

•    hengityksen ja asennon tietoista säätelyä
•    lihasjännityksiä ja vireystilaa
•    automaattisia toimintatapoja ja impulssireaktioita
•    turvallisuuden ja turvattomuuden kokemusta kehossa
•    kehon ja tunteiden välistä yhteyttä
Sitä käytetään usein erityisesti traumaattisten kokemusten käsittelyssä, mutta myös ahdistuksen js stressin käsittelyssä. hengitystä ja kehon tuntemuksia Työote on yhteistyöhön perustuva ja etenee asiakkaan tahdissa. Tavoitteena ei ole vain ymmärtää kokemuksia ajatuksen tasolla, vaan myös lisätä kehollista turvallisuutta ja säätelykykyä.

​

EMDR-terapia

EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) on menetelmä, jonka avulla voidaan käsitellä traumaattisia ja kuormittavia kokemuksia turvallisesti. Perustana on asiakkaan kyky ja halu kohdata kokemuksiin liittyviä vaikeita tunteita. Siinä hyödynnetään bilateraalista eli kehon keskilinjan ylittävää stimulaatiota, esimerkiksi silmänliikkeitä tai taputuksia. 

Työskentelyssä huomioidaan samanaikaisesti kokemukseen liittyvät mielikuvat, tunteet, ajatukset ja keholliset tuntemukset ja voidaan kohdennetusti käsitellä lukkiutuneita traumaattisia kokemuksia tai vahvistaa erilaisia resursseja osana psykoterapiaa. Menetelmä on todettu erityisen toimivaksi erityisesti I-tyypin traumakokemuksissa. 

EMDR:n avulla voidaan auttaa aivoja käsittelemään kokemuksia uudella tavalla niin, että jatkuvasti aktivoituva “uhkatila” hellittää ja kokemus liittyy osaksi mennyttä elämäntarinaa.

Menetelmää voidaan käyttää myös voimavarojen ja turvallisuuden kokemuksen vahvistamiseen.

 

Kehon käyttö resurssina ja turvallisuuden vahvistajana

Psykoterapiatyöskentelyn alkuvaiheessa opetellaan erilaisia kehollisia säätelykeinoja, joiden avulla vaikeiden kokemusten käsittely voi tapahtua turvallisesti.

Työskentelyssä voidaan hyödyntää:

  •    hengitystä
  •    kehon maadoittamista
  •    liikettä ja asentoa
  •    turvallisia mielikuvia
  •    kehollisia rauhoittumiskeinoja

Tavoitteena on vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja lisätä kokemusta siitä, että omiin reaktioihin voi vaikuttaa ja niiden kanssa voi olla turvassa.

Autonomisen hermoston toiminnan tunnistaminen auttaa ymmärtämään, miksi keho reagoi tietyllä tavalla ja miten omaa vireystilaa voi säädellä.

​

Hengitys- ja rauhoittumisharjoitukset

Hengitys- ja rauhoittumisharjoitusten avulla opetellaan tunnistamaan ja säätelemään hermoston aktivoitumista.

Harjoitukset voivat auttaa:

  •    rauhoittumaan kuormittavissa tilanteissa
  •    lievittämään ahdistusta ja ylivireyttä
  •    vahvistamaan kehotietoisuutta
  •    lisäämään hallinnan tunnetta
  •    pysymään nykyhetkessä vaikeiden muistojen aktivoituessa

Tavoitteena ei ole poistaa tunteita, vaan lisätä turvallista yhteyttä omaan kokemukseen ja kehoon.

​

Mitä traumassa tapahtuu kehossa?

Traumaattinen kokemus vaikuttaa sekä mieleen että hermoston toimintaan. Uhkaavassa tilanteessa kehon puolustusjärjestelmä aktivoituu automaattisesti valmistellen ihmistä taistelemaan, pakenemaan tai lamaantumaan.

Jos tilanteesta ei ole mahdollista päästä pois tai puolustautua, hermosto voi jäädä ikään kuin “hälytystilaan” vielä tapahtuman jälkeenkin. Tällöin keho voi reagoida nykyhetkessäkin kuin vaara olisi edelleen olemassa.

Tämä voi näkyä esimerkiksi:

  •    jatkuvana ylivireytenä tai valppautena
  •    ahdistuksena tai paniikkioireina
  •    uupumuksena ja alivireytenä
  •    lihasjännityksinä ja kehollisina oireina
  •    uniongelmina
  •    keskittymisvaikeuksina
  •    irrallisuuden tai turtumisen kokemuksina

Traumaattiset muistot tallentuvat usein aistimuksina, kehollisina tuntemuksina ja tunnereaktioina ilman selkeää ajallista jäsentymistä. Siksi ihminen voi kokea tilanteen uudelleen kehollisesti, vaikka todellinen vaara olisi jo ohi.
Kehokeskeisessä traumatyöskentelyssä pyritään rauhoittamaan hermoston toimintaa ja vahvistamaan yhteyttä nykyhetkeen. Kun keho ja mieli voivat turvallisesti käsitellä kokemuksia yhdessä, muistot alkavat vähitellen jäsentyä osaksi menneisyyttä ilman jatkuvaa hälytystilaa.