Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapia on psykoterapian muoto, jossa tutkitaan turvallisesti traumaattisia kokemuksia, niiden vaikutuksia sekä kehon ja mielen reagointia. Työskentelyn tavoitteena on lisätä ymmärrystä omista kokemuksista, vahvistaa turvallisuudentunnetta ja helpottaa oireita, jotka voivat kuormittaa arkea ja ihmissuhteita.
Traumapsykoterapiaan hakeutumisen syitä
Traumapsykoterapia voi olla hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun:
-
koet jatkuvaa ylivireyttä, valppautta tai levottomuutta
-
tunnet voimakasta uupumusta, alivireyttä tai jaksamattomuutta
-
traumaattiset kokemukset tunkeutuvat mieleesi tai välttelet niihin liittyviä ajatuksia ja tunteita
-
olet menettänyt hallinnan tunnetta elämässäsi
-
kokemuksistasi on vaikea puhua tai niille on vaikea löytää sanoja
-
sinulla on kehollisia oireita, joille ei löydy selkeää lääketieteellistä selitystä
-
olet kokenut tilanteen, jossa fyysinen tai psyykkinen turvallisuutesi on uhattuna
-
haluat ymmärtää paremmin kokemuksiasi, niiden vaikutuksia ja omaa elämäntarinaasi
Traumapsykoterapian tavoitteet
Psykoterapiatyöskentelyn avulla voidaan oppia tunnistamaan traumaoireita ja ymmärtämään niiden merkitystä. Kun kokemukset alkavat jäsentyä ja niiden herättämät reaktiot tulevat vähitellen hallittavammiksi, arki voi keventyä ja toimintakyky vahvistua.
Traumaattisia kokemuksia käsitellään vaiheittain ja turvallisesti. Työskentelyssä huomioidaan kokemuksiin liittyvät muistot, tunteet, ajatukset ja keholliset reaktiot. Vähitellen kokemukset voivat integroitua osaksi omaa elämäntarinaa tavalla, joka ei enää kuormita samalla tavalla kuin aiemmin.
Traumapsykoterapiatyöskentely
Traumapsykoterapiassa tutkitaan yhdessä häiritseviä kokemuksia sekä niihin liittyviä tunteita, uskomuksia ja kehollisia reaktioita. Työskentelyn tavoitteena on rakentaa ymmärrystä tapahtumista ja niiden merkityksestä sekä vahvistaa sisäistä turvallisuudentunnetta.
Työskentely etenee yksilöllisesti, mutta sitä voidaan hahmottaa kolmen osittain päällekkäisen vaiheen kautta:
1. Vakauttava työskentely
Työskentelyn alkuvaiheessa keskitytään turvallisuudentunteen vahvistamiseen sekä terapiassa että arjessa. Harjoittelemme yhdessä keinoja, joilla voi säädellä omaa vireystilaa, rauhoittaa kehoa ja lievittää oireita.
Tavoitteena on löytää voimavaroja sekä vahvistaa kokemusta siitä, että vaikeidenkin tunteiden kanssa voi olla turvallisesti. Vakauttava vaihe luo perustan myöhemmälle traumatyöskentelylle.
“Ensin opetellaan jarruttamaan ennen kuin kaasutetaan.”
2. Traumamuistojen käsittely
Kun turvallisuudentunne ja riittävät säätelykeinot ovat vahvistuneet, voidaan alkaa käsitellä traumaattisia kokemuksia tarkemmin. Muistoja tutkitaan vähitellen ja turvallisesti siten, ettei ihminen jää yksin vaikeiden kokemusten kanssa.
Työskentelyssä voidaan hyödyntää esimerkiksi EMDR-menetelmää sekä kehokeskeisiä traumaterapeuttisia menetelmiä. Tavoitteena on, että kokemukset alkavat tuntua menneiltä tapahtumilta nykyhetkessä jatkuvasti kuormittavien kokemusten sijaan.
3. Uudelleen suuntautuminen
Kun oma elämäntarina alkaa jäsentyä uudella tavalla, voi syntyä tilaa myös uusille kokemuksille, valinnoille ja mahdollisuuksille.
Työskentelyssä tarkastellaan esimerkiksi rajoittavia uskomuksia, häpeää ja pelkoja sekä vahvistetaan kykyä elää nykyhetkessä turvallisemmin. Tavoitteena on lisätä joustavuutta, tunteiden säätelyä ja mahdollisuutta kokea iloa, yhteyttä ja onnistumista.
Mitä trauma tarkoittaa?
Traumaattinen kokemus voi syntyä tilanteessa, jossa ihminen kokee fyysisen tai psyykkisen turvallisuutensa vakavasti uhatuiksi. Kyse voi olla yksittäisestä tapahtumasta tai pitkään jatkuneista kokemuksista.
Trauma ei aina liity näkyvään fyysiseen tapahtumaan. Joskus jo voimakas uhkan kokemus tai läheltä piti -tilanne voi aktivoida hermoston puolustusjärjestelmän tavalla, joka jää elämään kehoon ja mieleen.
Traumaattiset kokemukset voivat näkyä esimerkiksi:
-
ylivireytenä tai alivireyten
-
kehollisina oireina
-
vaikeutena rauhoittua
-
muistojen tunkeutumisena mieleen
-
välttelynä
-
häpeän, pelon tai irrallisuuden tunteina
-
kokemuksena siitä, ettei oikein ymmärrä omaa reagointiaan
Traumakokemukset tallentuvat sekä mieleen että kehoon. Siksi traumatyöskentelyssä huomioidaan puhumisen lisäksi myös tunteet, hermoston reagointi ja kehollinen kokemus. Turvallisessa terapiayhteydessä kokemuksia voidaan vähitellen jäsentää ja integroida osaksi omaa elämäntarinaa.